sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Pian vuosi takana rivitaloasumista

Heipä hei pitkän tauon jälkeen. Vuosi sitten edellistä päivitystä kirjoittaessani olin ajatellut, että päivittäisin blogia ahkerammin muuton jälkeen. Oli tarkoitus kertoa kuulumisia rivitaloasukkaana niin pihalta kuin kodin sisäpuoleltakin. Aikomus ei koskaan toteutunut teoiksi. Tässäpä siis katsaus menneisiin 11 kuukauteen. 


Muuton jälkeen kesäkukkasten sovitellussa meni hetki jos toinenkin. Alkutilanne taisi olla kuvien kaltainen, mutta muistelen siirtäneeni vielä myöhemmin kesällä kukkien ja kalusteiden paikkoja. Kodissamme on etelän suuntaan iso terassi, joka on osittain katoksen alla. Valkoinen korituoli kukkineen on tuon pienen katon suojissa. (Korituoli on mulla kulkenut muuttojen mukana jo ainakin 25 vuoden ajan ja on alunperin pelastettu roskalavalta.) 



Etelään suuntautuva terassi osottautui kesän aikana hyväksi paikaksi kukkasilleni ja toi myös mukavasti lisää oleskelutilaa. Pöytäryhmän vasemmalla puolen oli grillauspaikka. 


Viime kesänä kasvatin ensimmäiset omat daaliani. Lajiketta en enää muista, mutta kukan kauneuden muistan. Olihan se hurmaava kukka, joka jaksoi tehdä kukkia ensimmäisiin pakkasöihin saakka.  



Sitten muuta kuulumista, ihan vaikka vaan itselle muistiin ja tai "tekosyyksi" sille, miksi en saanutkaan aikaan päivittää blogia tiheämmin. 

Koti tuntui ihanalta heti ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta myöhemmin kesällä alkoi "tapahtua".  Nautin kukkasistani ihan niinkuin ennenkin, totuin pitkään työmatkaan (noin 140km  edestakainen matka) ja opin tuntemaan paikkakuntaakin niin, että aloin oikeasti viihtymään. Mielessä kuitenkin myllersi välillä kovastikin.  Olin vuosien ajan kokenut henkistä pahoinvointia, jonka perimmäistä syytä en osannut sanoittaa... Aloin loppukesällä työstämään ajatuksiani hyvinvointivalmennuksen avulla. Valmennuksen tehtävät antoivat lopulta vastauksia,mutta ennenkuin siihen asti pääsin, terveys alkoi pettää. Siinä vaiheessa oli pakko pysähtyä itsen äärelle,kun alkoi tulla sydänoireita,joille ei tutkimuksissa löytynyt selitystä. Sydän oli kunnossa ja kaikki veriarvotkin priimaa, mutta sain lopulta diagnoosin "pitkittynyt ylikuormitustila" eli stressistähän ne kaikki oireet johtuivat. Tuolla hetkellä tiesin, mistä kaikki johtui - sen myöntäminen ei vaan ollut itselle kaikkein helpoin asia. Vuosien ajan henkistä jaksamistani kuormittanut epäterve parisuhde tuli tämän myötä päätökseen ja kun mies lopulta alkuvuodesta muutti pois, taakka alkoi sulaa. Helpotus on vaan lisääntynyt kevään edetessä.  




Nyt koti tuntuu Kodilta, jossa saan latautua ja jonne on aina työpäivän jälkeen mukava tulla. 
Viihdyn kodissani ja uudessa kotikaupungissa erittäin hyvin, enkä tällä hetkellä edes harkitse muuttoa muualle. On ihanaa aloittaa uutta kesäkautta, kun saa tehdä kotia ja pihaa itselleen. 

perjantai 23. kesäkuuta 2023

Viimeiset hetket tässä kodissa

Muutto on edessä muutaman päivän päästä. Viimeiset hetket tässä kodissa ovat nyt. Pakkaus- ja siivoushommat ovat täyttäneet lähes kaiken vapaan ajan. Halusin kuitenkin Juhannukseksi vielä siistiä etupihan portaikkoa ja laittelin siihen kesäkukat, joita olen työpaikaltani pikkuhiljaa ostellut. Kesäkukkien esittelyä en kuitenkaan tästä postauksesta tee - tehdään se sitten uudesta kotiosoitteesta.



Juhannuspäivän iltana, sateiden viimein tauottua, kävin ottamassa viimeiset kuvat pihan kukkapenkistä. Aniliininpunainen sammalleimu kärsi viime talvesta ja kukoistaa enää pienellä alueella. Niiden takana olevat keijuangervot jäävät vielä odottamaan kukinnan aloitusta - samoin kuin liljat. Uudet asukkaat kävivät tutustumiskäynnillä muutama viikko sitten. Perheen isä oli huolissaan, vienkö kukkaset pois. Kuultuaan, että kaikki jää pihaan, hän huokaisi tyytyväisenä. On ilo jättää piha, kun tietää, että kukat ja pensaat ilahduttavat seuraaviakin asukkaita. 



Pihan takanurkassa kasvaa havualueen seassa särkynyttä sydäntä. Ensimmäinen kukinta tälle niin runsaana, kuin se nyt on. 


Melkein 8,5 vuotta tätä kotia asuin lasteni kanssa. Monenlaisia asioita on vuosiin mahtunut, mutta nyt muuton kynnyksellä olen ensisijaisesti kiitollinen. Kiitollinen siitä, että tämä koti tarjosi kasvupaikan nuorilleni. Kiitollinen siitä, että asuinhistoriansa aikana tämä koti tarjosi turvapaikan minulle äitinä, vanhempana ja mahdollisti myös urallani etenemisen. On ilo ponnistaa uuteen asuinympäristööön. Vielä vuosi sitten olisin ollut haikein mielin muutosta. Vuosi on tehnyt tehtävänsä ja muutan hyvillä mielin. On ihanaa aloittaa uutta arkea kumppanin ja tyttäreni kanssa entuudestaan vieraalla paikkakunnalla. Olo on uuden kynnyksellä kutkuttavan jännää ja positiivista.


Kiitos ja näkemiin siis tälle kodille. 

perjantai 2. kesäkuuta 2023

Kukkien täyttämä toukokuu

Toukokuu on työssäni kiireisintä aikaa. Onko ihmekään, sillä luonto herää kesään ja ihmiset sitä mukaa, kun kelit lämpenee. Toukokuu on myös kuukausi, jolloin puutarhamyymälä täyttyy kukkasista. Ensin on äitienpäivä ja pian sen jälkeen kesäkukkien aika. Kuorma toisensa perään täyttää puutarhamyymälän takatilan. Äitienpäiväkukkien jälkeen saapuvat havukasvit. Joskus niitä tulee samaan aikaan äitienpäiväruusujen kanssa. Havujen jälkeen on puiden ja pensaiden vuoro sekä viimeisenä sitten kesäkukka-amppelit, mansikantaimet ja yrtit. Toukokuu on työntäyteisin kuukausi. Kukkien parissa työn tekeminen on minulle antoisaa. Joskus jään ihastelemaan:

valloittavan värikästä ruusumerta

kesäkukka-amppelien rivistöä

kauniisti laskeutuvia köynnöksiä

hurmaavan hempeitä keijukaisia

kasteluveden säihkettä (ja tärkeää tehtävää)

ja värikkäitä ilopilkkuja.

Jotkut kukat ja väriyhdistelmät ilahduttavat minua niin paljon, etten malta jättää niitä kaupalle, vaan ostan tuliaisena kotiin. Haitanneeko tuo, sillä kukkien tuomaan iloon en vaan koskaan kyllästy.