Muutto on edessä muutaman päivän päästä. Viimeiset hetket tässä kodissa ovat nyt. Pakkaus- ja siivoushommat ovat täyttäneet lähes kaiken vapaan ajan. Halusin kuitenkin Juhannukseksi vielä siistiä etupihan portaikkoa ja laittelin siihen kesäkukat, joita olen työpaikaltani pikkuhiljaa ostellut. Kesäkukkien esittelyä en kuitenkaan tästä postauksesta tee - tehdään se sitten uudesta kotiosoitteesta.
Juhannuspäivän iltana, sateiden viimein tauottua, kävin ottamassa viimeiset kuvat pihan kukkapenkistä. Aniliininpunainen sammalleimu kärsi viime talvesta ja kukoistaa enää pienellä alueella. Niiden takana olevat keijuangervot jäävät vielä odottamaan kukinnan aloitusta - samoin kuin liljat. Uudet asukkaat kävivät tutustumiskäynnillä muutama viikko sitten. Perheen isä oli huolissaan, vienkö kukkaset pois. Kuultuaan, että kaikki jää pihaan, hän huokaisi tyytyväisenä. On ilo jättää piha, kun tietää, että kukat ja pensaat ilahduttavat seuraaviakin asukkaita.
Pihan takanurkassa kasvaa havualueen seassa särkynyttä sydäntä. Ensimmäinen kukinta tälle niin runsaana, kuin se nyt on.
Melkein 8,5 vuotta tätä kotia asuin lasteni kanssa. Monenlaisia asioita on vuosiin mahtunut, mutta nyt muuton kynnyksellä olen ensisijaisesti kiitollinen. Kiitollinen siitä, että tämä koti tarjosi kasvupaikan nuorilleni. Kiitollinen siitä, että asuinhistoriansa aikana tämä koti tarjosi turvapaikan minulle äitinä, vanhempana ja mahdollisti myös urallani etenemisen. On ilo ponnistaa uuteen asuinympäristööön. Vielä vuosi sitten olisin ollut haikein mielin muutosta. Vuosi on tehnyt tehtävänsä ja muutan hyvillä mielin. On ihanaa aloittaa uutta arkea kumppanin ja tyttäreni kanssa entuudestaan vieraalla paikkakunnalla. Olo on uuden kynnyksellä kutkuttavan jännää ja positiivista.
Kiitos ja näkemiin siis tälle kodille.
