Helmikuun lopussa 2015 muutin lasteni kanssa omakotitaloon maalle. Kysyin ennen vuokrasopimuksen allekirjoittamista, onko mahdollista laittaa pihaan kasveja. Piha oli nurmikolla ja vain muutama kitukasvuinen terijoensalava kasvoi tontin laidalla. Onneksi vuokranantaja suostui toiveeseeni. Toinen toiveeni oli saada asua talossa vähintään 5 vuotta, mielummin vähän pidempään, jotta lapseni saisivat käydä koulutaipaleensa samassa koulussa eikä minun tarvitsisi huolehtia asumispaikastamme. Erityislapsen vuoksi tarvitsimme taloon inva-varustelun, joita sitten muutostöinä muutamia tehtiin. Jo niidenkin vuoksi oli viisasta asua talossa niin kauan, kunnes erityislapsi oli valmis muuttamaan kotoa pois. Hän muutti tänä keväänä, eli 7 vuotta tässä kodissa olemme nyt asuneet ja voi hyvinkin olla, että tämä kesä 2022 tulee olemaan viimeinen kesä tässä. Pihaa olen laittanut jonkun verran. Olen valinnut sellaisia kasveja, joita olisi myöhemmin taloon muuttavien helppo hoitaa. Kasvialueista kerron varmasti vielä lisää, tässä yksi kuvakulma pihaan.
Elämäntilanteeni on vuosien aikana tehnyt melkoisen muutoksen. Vuonna 2012 valmistuin puutarhuriksi kukka-ja puutarhakaupan linjalta. 2013 tuli avioero ja uuden elämänvaiheen opettelu. Nyt, 2022, olen opiskellut lisäksi merkonomin tutkinnon. Olin jo joutua sairaseläkkeelle polvivamman vuoksi, mutta kuntoutustuen turvin minulle löytyi vielä sopiva opiskelupaikka. Sain merkonomin opintojen päätteeksi luokan priimuksen stipendin, perusteluna erinomaisen todistuksen lisäksi myös se, että yksinhuoltajaäitinä ja omaishoitajana jaksoin puurtaa opinnot kiitettävällä tasolla. Onnistuminen opinnoissa keski-ikää lähestyvänä on tuonut elämääni paljon hyvää sisältöä. Helppo tie ei kuitenkaan takana ole ollut, se tulee muistaa. Uusia vaiheita elämään toi myös ensin kesätyöpesti puutarhamyyjänä, kun pääsin K-rautaan kesällä 2021. Tuolloin alkoi jo olla merkkejä siitäkin, että erityislapseni itsenäistyminen alkoi ottaa ensiaskeleita. Kotiavustajien avun turvin pystyin tekemään itse vuorotyötä. Se oli vihdoinkin alku sille elämälle, mitä pystyn nyt elämään. Tytär muutti kotoa pois helmikuussa 2022 ja tämä aika tuon tapahtuman jälkeen on ollut samalla sekä haikeaa, että myös mahtavaa. On hienoa, että tyttö pääsee itsenäistymään ja samalla on myös mahtavaa, että vihdoin minäkin olen päässyt luomaan omaa uraa ja juuri sellaisessa työssä, josta nautin.
Puutarhamyyjänä saan tehdä työtä, jossa molemmat koulutukseni ovat vahvuuksia. Luen vahvuuksiini myös sen, että minulla on vuosien kokemusta kotipuutarhurin hommista. Lisäksi olen työskennellyt puistotyöntekijänä useita vuosia sekä ehdinpä toimia 5 vuotta myös kukkasidonnan yrittäjänä. Ei ole väärin sanoa, että rakastan työtäni.
Kuinka ihanaa onkaan näin vähää vailla 50-vuotiaana ymmärtää se, että taaksejäänyt elämänpolku on ollut tarkoituksella se, mikä se on ollut ja tänä päivänä olen tällä paikallani juuri se, mikä haluankin olla. Puutarhuri, joka nauttii elämästään kukkasten ja kasvien keskellä. Puutarhuri, joka haluaa edelleen elämässään oppia lisää alastaan, jotta voi palvella asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti