Heinäkuussa 2013 elämässä kääntyi täysin uudenlainen vaihe. Vanha koti oli myyty, minä pakkasin tärkeimmät tavarat mukaan ja muutin neljän lapsen kanssa kerrostalon neljänteen kerrokseen, nuorimmainen oli eskari-ikäinen, vanhin minun luona asuva aloitti yläkoulun 7 luokkaa. Lasten isä muutti reilun kilometrin päähän luhtitaloon kahden alaikäisen pojan kanssa, kaksi tytärtä oli jo muuttaneet omilleen. Alkoi uuden vaiheen opettelu. Oltiin eroperhe ja siihen piti jokaisen sopeutua. Ei ollut helppoa sekään, mutta kaikesta selvittiin ajan ja kärsivällisyyden kanssa.
Asunnossamme oli etelän puolelle oleva lasitettu parveke, jonka halusin sisustaa omannäköiseksi. Kiva siitä tulikin ja paljon vietin aikaa parvekkeella. Juuri ennen kaupunkiin muuttoa olin voittanut eräältä puutarhalta betonisen enkelipatsaan. Tuosta patsaasta tulikin tärkeä voimavaraesine, joka saa edelleen pihallani parhaimman paikan.
Parvekkeelle mahtui pieni pöytä, 2 korituolia ja pieni kahden istuttava korisohva.
Asuin lasteni kanssa tässä 1,5 vuotta. Olisin itse viihtynyt pidempäänkin, mutta kaupungissa ei ollutkaan esim. vammaisen lapseni asiat niin hyvin hoidettu kuin entisessä kotikunnassamme maaseudulla. Lisäksi meillä oli asunnossa ahdasta. Ehkä se oli kuitenkin monen asian summa, että löytyi omakotitalo vuokrattavaksi entisen kotikunnan kuntakeskuksen läheltä ja pääsin tekemään vuokrasopimuksen. 2015 helmikuussa pakkasin jälleen tavarani ja muutimme takaisin maalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti