Vanhan kotipihani suurimpia työvaiheita oli allasalueen rakentaminen. Kotitonttimme oli noin 1,5 hehtaaria, josta oli tarkoitus kunnostaa puutarhaksi pienehkö alue. Tuo pieni alue tuntui vaan vuosi toisensa jälkeen suurenevan. Keskellä pihaa oli avo-oja, joka täyttyi keväisin tulvavedellä. Oja oli niin keskeisellä paikalla, että aina sai olla varottamassa lapsia menemästä sinne. Halusimme ojan ainakin osittain piiloon. Salaojitimme sen ja suunnittelin lähempänä taloa olevan ojan päälle allasalueen. Ex-miehellä oli oma kaivuri, joka olikin tässä projektissa isona apuna.
Tässä alkaa altaan muoto jo hahmottua. Altaan alapuolella oli siis aiemmin avo-oja, joka kuhisi kesän edetessä itikoita - ja märkä maa haisi pahalle. Ojalla oli pituutta noin 70-80 metriä, ojan toisella puolella (kottikärryjen takana vähän näkyy) oli vanha riihi, jossa tykkäsimme viettää kesäisin aikaa. Avo-oja oli siis joko kierrettävä tai sen yli oli hypättävä, jotta pääsi toiselle puolen pihaa. Kuvan taustalla näkyvä silta rakennettiin jo aiemmin, vähentämään ojan yli hyppimistä, mutta halusin pihasta enemmän yhtenäisemmän ja siitä se idea allasalueen rakentamiseen sitten lähti.
Suurin haaste materiaaliostoksissa oli löytää tarpeeksi suuri allasmuovi. En halunnut alkaa liimaushommiin muovin kanssa eli en halunnut liittää useita muovinkappaleita yhteen. Lopulta tarpeeksi suuri muovi löytyi silloin uudesta Ouluun avatusta Bauhausista. Jos oikein muistan, niin altaan mitat olivat noin 7x4 metriä. Altaaseen mahtui vettä noin 8000 litraa. Olihan se huikean hieno hetki, kun ensimmäisen kerran täytimme altaan ja laitoin suihkulähteen lorisemaan.
Allasalue toi iloa koko kesän ajan. Jo aikaisin keväällä altaan reunamilla alkoivat kukkimaan sipulikukat ja kukintaa kesti läpi kesän. Olin valinnut kasvit niin, että aina olisi jokin kukka ilahduttamassa. Allas täytettiin ensimmäisen kerran toukokuussa ja pyrkimyksenä oli, ettei vesiä tarvinnut vaihtaa kuin korkeintaan kerran kesän aikana.
Allasalue toi iloa vielä syksylläkin. Sytytin usein iltaisin lyhtyhin kynttilät ja nuo pienet tuikkivat liekit toivat pihaan juuri sitä tunnelmaa, jota olin halunnut pihaan tuoda. Allasalue osottautui projektiksi, joka kannatti tehdä. Koen näin kymmenen vuoden jälkeenkin kuvia katsellessani iloa tästä projektista. vaikka se olikin suuri työmaa ja nieli paljon euroja...Kaiken arvoa ei vaan voi aina rahassa mitata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti